Välitilinpäätös

Pari päivää sitten kadulla minua vastaan käveli kolme nuorta miestä. He alkoivat nauraa ja huudella kommentteja ulkonäöstäni. Vielä sittenkin kun he olivat kaukana takanani yksi heistä nauroi ja huusi tarkoituksella niin kovasti, että varmasti kuulisin vieläkin.

Miesten tavoitteena oli selvästi saada minut surulliseksi, kenties jopa itkemään. Oma reaktioni yllätti jopa itsenikin. Myöhemmin tapausta muistellessani en voinut kuin hymyillä kun mietin kyseisten miesten tyhmyyttä. Rumuutta ei voi koskaan mitenkään peitellä, mutta tyhmyyttään ei olisi pakko paljastaa suunsa
aukaisemalla.

Ehkä olen muuttunut, ehkä en. Tuo oli vain yksi tapaus muiden joukossa, mutta haluan uskoa että osaisin jo olla ihmisten mielipiteiden, haukkujen ja tyhmyyden yläpuolella. Vaikka se olisi kuinka törkeää, tunsin ja tunnen olevani noiden miesten yläpuolella kaikin tavoin.

Alan kohta lähestyä keski-ikää, ja on välitilinpäätöksen aika. On aika miettiä tavoitteeni loppuelämän varalle. Miehen, seksin tai parisuhteen havittelu ei tule kuulumaan tuolle listalle. Paljon aikaa olisi säästynyt jos olisin tajunnut luopua haaveistani jo aiemmin. Nykyään en edes unelmoi miehistä. Mitäs sitä turhia.