Conclusion

Tämä kaikki tuntuu nyt niin turhalta ja tyhmältä. Ja hävettävältäkin.

Vuosien ajan olen itkenyt miehen, rakkauden ja seksin perään.

Nyt mieli on muuttunut.

On niin turhaa haluta jotain, mitä ei voi saada. Tuloksena on vain se, ettei kykene olemaan onnellinen.

Olen täysin ja kokonaan hyväksynyt kohtaloni. Yksinäisyyden. Ja totuuden nimessä... Olen muuttunut ihmisenä niin, etten muuta haluaisikaan. Ajatuskin siitä, että... ihastuisin johonkuhun mieheen... että elämässäni olisi joku mies jota tapailisin... tuntuu ahdistavalta. Ensimmäistä kertaa ymmärrän niitä ihmisiä, jotka sanovat että ovat liian tottuneita olemaan yksin. Olisi epämukavaa, jos joutuisin jokapäiväisessä henkilökohtaisessa elämässäni ajattelemaan muutakin kuin omaa napaani. Pelkkä ajatuskin omien rutiinien muuttamisesta miehen vuoksi tuntuu pahalta.

Onko tämä vain joku defenssi? En tiedä. On vain järkevää ja ihanaa olla haluamatta asioita joita ei voi saada.

Nyt osaan olla iloinen, onnellinen ja tyytyväinen elämästäni. Ajatus neitsyenä kuolemisesta ei ahdista, vaan olen siitä tietyllä tapaa jopa iloinen. Tämä oli minun osani tässä elämässä, ja sille on varmasti olemassa syynsä, vaikken sitä/niitä juuri nyt tai vielä ymmärtäisikään. (lempiteoriani on että olin edellisessä elämässäni paha, paha ihminen ja siksi ansaitsen kaiken kärsimyksen tässä elämässä)

Nykyään luen netin sinkkupalstoja ihan uusin silmin. Enää en ahdistu tai tule surulliseksi tai edes vihastu. Koen olevani kaiken sen paskan "yläpuolella" ja vain hymyilen huvittuneena. Ehkä ylimielisesti sanottu, mutta... En enää välitä siitä, mitä miehet naisilta vaativat. Ei sillä ole väliä minulle, eikä koskaan olisi pitänytkään olla. Minä en ole niillä markkinoilla. Miesten silmissä en ole nainen koskaan ollutkaan.

Minun tehtäväni tässä elämässä on keskittyä ihan muihin asioihin kuin miehiin, parisuhteisiin ja seksiin. Ne eivät ole osa minua tai elämääni. Eivät ole koskaan olleet eivätkä tule koskaan olemaan. Tuon hyväksymällä iso kivi vierähtää sydämeltä. Miksi hukata aikaa, energiaa ja tunteita, kun elämässä on muutakin?

Go, then. There are other worlds than these.

Ps. Tämä ei ole lupaus siitä että lopettaisin valittamisen.