Suomi24:n keskustelupalstalla joku (mies) ihmetteli missä Suomen rumat naiset luuraavat. Netissä kun niin monet miehet valittelevat etteivät löydä seuraa ulkonäkönsä takia, niin että eikö muka vastaavanlaisia naisia löydy? Miehelle vastattiin: "Kysymyshän on tästä ilmiöstä, että miehet toteavat olevansa rumia mutta silti haluavat kauniin naisen. Koska suomalaisten kauniiden naisten kanssa ei flaksi käy (vaikka kävisi vertaisten rumien naisten kanssa), miehet alkavat vihaamaan naissukupuolta ja uhoavat etsivänsä ns. tosi naisen Thaimaasta."
Rupeanpa minäkin nyt sitten uhoamaan. Aion etsiä itselleni tosimiehen Kiinasta!! Löytyisiköhän netistä tilastotietoa kiinalaisten sukupuolijakaumasta?
Ulkonäkökeskeisyys Mutta eipä tuo ruman mutta pinnallisen miehen kohtalokaan ole kadehdittava: "En mäkään oikeasti edes kuvittele että mulla ois mitään saumoja niihin n. 5 naiseen sadasta suunnilleen mun ikäisestä naisesta jotka mulle kelpais mutta minkäs itselleen teet jos kukaan muu ei kelpaa."
Yksinäistä elämää... Harmi etten vieläkään osaa samaistua näiden rumien mutta nirsojen miesten ongelmiin, kun itse olen aina ollut kiinnostunut vain tasoisistani miehistä. Säälittävää sinänsä että ruma mies elää elämänsä yksin vain siksi, ettei hänelle kelpaa kuin kaunis nainen. En ymmärrä ollenkaan sitä logiikkaa millä ulkonäön perusteella katsotaan kuka "kelpaisi" elämänkumppaniksi. On varmasti vittumaista olla ruma mies, joka ei kelpaa niille harvoille jotka kelpuuttaisi.
Vieläkin säälittävämpää on naisetta jääneiden miesten naisviha. Tämän päivän Iltasanomien nettikyselyn kommenteissa naisia haukuttiin oikein olan takaa. Uskomattominta on kuitenkin se että nämä naisten ulkonäköä arvostelevat miehet kuvittelevat tietysti itse olevansa upeita ilmestyksiä ja taivaan lahjoja (kauniille) naisille.
Pitäisikö minunkin vastapainoksi haukkua suomalaisia miehiä? Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan... No tässäpä Iltasanomista kopsattuja kehusanoja sukupuoli vaihdettuna: "Suomalaiset miehet ovat rumia, läskejä, isoperseisiä, lyhytjalkaisia, kaljuja, petolinnunpersenaamaisia..." Hauskaa on juuri tuo että kaikkia haukkumasanoja joita miehet tuolla kyselyn kommenteissa naisista käyttävät voi käyttää myös suomalaisista miehistä...
Yksikin mies totesi mitä suomalaiset naiset hänen mielestään ovat: "Miehiä arvostelevia läskejä." Just. Miehet eivät arvostele naisia eivätkä ole läskejä? "Suomalaisnaisen luulot itsestään ovat kyllä huippuluokkaa." Ja miehet eivät suinkaan luule liikoja itsestään? "Olemme mukautuneet suomalaisten miesten ulkonäköön ja tyyliin. Miltä se näyttäisi ranskatar suomalaisen miehen rinnalla." No mutta! Suomalainen mieshän on komea, älykäs ja treenattu, oikea jokanaisen toivevävy. Suomalainen nainen puolestaan on ruma, läski ja tyhmä.
"Hävettää olla suomalainen kun pressasta alkaen suomalaiset naiset ovat lihoittaneet itsensä muodottomaksi." Millähän oikeudella miehet aina haukkuvat suomalaisia naisia lihaviksi, kun kaikkien tutkimusten ja tilastojen mukaan miehistä suurempi osa on lihavia kuin naisista?
En ymmärrä ollenkaan sitäkään että rumia naisia haukutaan ja syyllistetään, ikäänkuin olisi heidän vikansa että he ovat sattuneet syntymään rumiksi. Nykypäivän maailmassa rumuus on rikos ihmisyyttä ja ennenkaikkea naiseutta vastaan. Puhumattakaan siitä että rumuus on epäkohteliasta kanssaihmisiä kohtaan!
Pahinta on kai tämä ruokahalun puute. Viime aikoina olen joutunut pakottamaan itseni syömään edes vähän. Nytkään en ole syönyt vuorokauteen, mutta ei minulla silti nälkä ole. Kaikki ruuat oksettavat minua. Tämä on todella huono juttu, sillä olen muutenkin pelkkää luuta ja nahkaa. Farkutkin alkavat pian roikkua ylläni. Kuinka minä olenkaan aina kadehtinut naisia, jotka täyttävät farkkunsa. Naisia, joilla on takamus ja reidet. Muutama kuukausi sitten tuijotin baarissa erästä tanssivaa naista. Se, kuinka hän takamustaan liikutti oli suorastaan hypnoottista. Jos olisin mies, tuon naisen minä olisin halunnut kotiini viedä. Enkä jotain tanssiaisten kaunotarta...
Olen onnistunut säästämään jonkin verran rahaa, ja heikkoina hetkinä olen harkinnut jopa silikonirintojen ottamista. Näillä nykyisillä "rinnoillani" en voisi koskaan mennä yhdenkään miehen kanssa sänkyyn. Jo nuorena tiesin, etten koskaan voisi tuntea itseäni oikeaksi naiseksi ilman rintaimplantteja. Mutta eipä se silikonirintojen aiheuttama feikki olokaan liielmälti houkuta. Minä haluan olla minä, valitettavasti. Miesten haaveet ja halut tietäen en pystyisi harrastamaan seksiä vaikka minulla olisikin isommat rinnat. Kaunista naamaa kun ei voi kaupasta ostaa, ja rumilus on aina miehelle vain jotain mitä käytetään hyväksi paremmaan puutteessa. :(
Elin toivossa että pääsisin tänä viikonloppuna baariin, mutta ei. Koko elämäni olin laskenut tuon baarireissun varaan. Olen niin masentunut ja tylsistynyt että voisin huutaa. Mutta ei, ei tietenkään. Ehkä se on merkki Jumalalta että ruman on parempi pysyä kotona mätänemässä kuin tehdä viattomien ihmisten baari-illasta oksettava pelkällä olemassaolollaan. Olen viime aikoina ollut vaarallisen masentunut. Pari päivää sitten olin vihainen ja katkera, ja totesin että nuo tuntemukset ovat paljon parempia ja positiivisempia kuin yleinen masentuneisuus ja apatia. Viha on tunne joka vie eteenpäin ja antaa voimaa.
Huomaan vihaavani ihmisiä yhä enemmän. Niin miehiä kuin naisiakin. Miehiä tietysti paljon enemmän. Toisaalta en välitä enää paskaakaan. Kun yksikin kauniin naisensa käsipuolessa vastaani kävellyt "mies" osoitti minua sormellaan ja nauroi räkäisesti, ajattelin vain että mikäs idiootti tuokin on. On se hyvä että tuon iloa kanssaihmisteni elämään. Naiset ne vasta ihania ovat. Tyrmistyneenä olen seuraillut naisvaltaisen keskustelufoorumin keskusteluja. Ketkä ne toisten naisten ulkonäköä haukkuvat? Naiset. Rumiksi haukutaan ihan kaikki, paitsi ehkä oma itse. Olen saanut tuon foorumin kautta selville senkin, että nainen joka ei käytä ripsiväriä on epäkohtelias kanssaihmisiään kohtaan. Anna mun kaikki kestää. Kuinkahan kohteliasta olisi kulkea kadulla silmät punaisina ja vettävuotavina? Tosi kohteliasta varmaan näiden ihanien naikkosten mielestä.
En enää jaksa edes huolehtia ulkonäöstäni yhtään tippaa. Näytän itse asiassa paremmalta kun en edes vaivaudu laittamaan naamaani. Miksi minun siis pitäisi? Näytän paskalta joka tapauksessa, joten pienikin yrittäminen vain masentaa minua. Parempi elää illuusiossa että voisin näyttää paremmalta. Olen myös todennut ettei ulkonäölläni ole mitään vaikutusta arkipäiväiseen elämääni. Ei sillä ole mitään väliä minkänäköisenä liikun ihmisten ilmoilla. Ei kauppa voi kieltäytyä myymästä minulle ruokaa rumuuteni vuoksi. Ei taivas tipu niskaani jne.
Vihaan itseäni ja olemustani päivä päivältä yhä enemmän. Haluaisin raapia kasvojani raastinlaudalla. Mielessäni purjehtii vain yksi kysymys: Mitähän seuraavaksi? Kysymys jota ei pitäisi kysyä, sillä tiedän että vielä jotakin karmaisevampaa tapahtuu kohta. Olen tuomittu elämään paskassa. Mitä järkeä ja tarkoitusta voi ruman tytön elämällä olla? Hylkiönä "elo" ei kiinnosta enää.
Olen viime aikoina nähnyt taas vaihteeksi seksiunia, ja jopa fantasioinut seksistä kuukausien tauon jälkeen. Eivät seksihaluni silti sentään ole palanneet, onneksi. Viime yönä näin unta siitä että menetin neitsyyteni. Kauan mies joutui yrittämään mutta onnistui lopulta tunkemaan itsensä sisääni. Ah, auvoa.
En edes halua miestä. Mitä minä sellaisella tekisin? Asia olisi tietysti eri jos haluaisin saada lapsia, mutta kun en. Olisin maailman itsekkäin hullu jos haluaisin jatkaa täysin epäonnistuneita geenejäni. Jotain rajaa sentään. Siltikin ajatus koko elämästä ypöyksin, täysin vailla rakkautta ja rakastettua hirvittää suunnattomasti. Mutta minkäs teet?
Nyt vasta itkettääkin. Miksi elämän pitää olla niin epäreilua? Miksi minun pitää edes olla olemassa? Täsmälleen samoja rutiineita viikosta toiseen. Ei mitään järkeä tai tarkoitusta missään. Miten niin voisi edes olla? Yhden ihmisen elämä ei ole edes kärpäsenpaskan arvoinen avaruuden mittakaavassa.
Tiedän etten kelpaisi kenellekään omana itsenäni, siksikin ajatus elämästä miehen kanssa on minulle täysi mahdottomuus. Isot tytöt ovat netissä kertoneet, että miehen saamisessa ja ennenkaikkea pitämisessä ainoastaan ulkonäöllä on merkitystä. Jos nainen ei "pidä huolta" ulkonäöstään, hänen on ihan turha odottaa että mies olisi hänelle uskollinen. Ruman naisen nyt varsinkaan on ihan turha uskollisuutta mieheltä vaatia. Ei sellainen ole mahdollista. Kauneus ja meikkaaminen ovat ne asiat millä mies vierellä pidetään. Ja tätä mieltä ovat siis nykypäivät naiset! Kaipa sen on totta pakko olla. Minä vaan en meikissä ja puunattuna viihdy, olo tuntuu täysin vieraalta. Minä haluana olla oma itseni kaikin mahdollisin pahoin tavoin.
Mikähän minua vaivaa? Viimeisen viikon ajan olen lähinnä nukkunut, kellon ympäri. Kevätväsymystäkö lie? Kaipa niin, kun tuntuu olevan tuota kevätmasennustakin ilmassa, valitettavasti.
Olen taas saanut mielenkiintoisia kommentteja... Nimimerkki jurppi kirjoittaa:
"miksi kukaan haluaisi rumaa naista. ei semmoinenkaa suhde voi kestää jos ei vois ees kattoo omaa akkaansa sen ulkonäön taki. think about it.. jos mies ajattelis pelkästään kyrvällä ja palleilla ni sille kelpais iha mikä vaa nainen ulkonäöstä riippumatta. mut kyl meil miehil sen vertaa järkee on et tajuu välttää tollasia rumia akkoja kute sä. LOL"
On se hyvä että joku vaivautuu kertomaan minulle em. asiat, ettei totuus vallan pääsisi unohtumaan. Järkevät miehet tajuavat välttää rumia akkoja. Onneksi minulle kelpaa tyhmäkin.
