Hirteen tieni vie

Neitsyen elämä on säälittävää ja lapsenomaista.

Linkkilistaa

Kirja antaa miehille neuvoja kauniiden naisten iskemiseen. Lukijapalautteen perusteella kirjassa on oikeasti hyödyllisiä neuvoja, jotka johtavat onnistumiseen.

Lihavan naisen elämää-blogissa kirjoitettiin erilaisuuden hyväksymisestä. Täyttä asiaa.

Neitsytelämää otti kantaa blogisfäärissä vellovaan seksikeskusteluun. Upea kirjoitus. Osaisinpa minäkin joskus ilmaista mielipiteeni noin hyvin.

Foorumilla keskustellaan kauneuskirurgiasta.

Jotain tähän väliin

Kaaduin pari päivää sitten jäisellä kadulla ja käsi on vieläkin kipeä. Itse asiassa siihen sattuu enemmän tänään kuin eilen. Ihmeiden kaupalla selvisin mustelmitta, vaikka kaaduinkin pahasti polveni (ja käteni) varaan. Pitänee hankkia nastat kenkiin tai jotain.

EDIT: Vaikka nukuinkin viime yönä vain pari tuntia (ja siksi olo onkin niin virkeä) ehdin nähdä ainakin yhden unen. Unessa olin synnyttänyt lapsen ja yritin imettää sitä. Toisesta rinnasta ei tullut yhtään maitoa, toisesta taas tuli enemmän kuin tarpeeksi. Vauva imi niin rajusti että koko rinta oli veriroiskeiden peitossa.

Hurja muodonmuutos

Kylläpäs nyt on tylsää. Mietin tuossa, mitä tekemistä sitä keksisi niiden kolmen kuukauden ajaksi, jotka jäävät käyttämättä seksiin. Sen pitäisi olla jotain kehittävää, jotain järkevää... Ehkä pitäisi hankkia uusi harrastus? Opin eilisestä CSI:stä jotain uutta: "Helvetti ovat muut ihmiset." Tuo on niin totta. Olen aina ollut sitä mieltä, että taivas ja helvetti ovat maan päällä. Kai tämä elämä on taivas niille, joita rakastetaan. Ja helvetti niille, joita muut ihmiset hyljeksivät...

Kauneusleikkaukset

Aina kun joku uusi kävijä lukee päiväkirjaani ensimmäistä kertaa ja kommentoi sitä jotenkin, ensimmäinen asia mitä hän sanoo on: "Mene kauneusleikkaukseen." Luulevatko ihmiset todella että kun he tarpeeksi noita neuvojaan jakelevat, rumuus häviää katukuvasta kokonaan? Ähäkutti, eipä ihan noinkaan. Tätä nykyä rumuus ja rumana pysyminen lienee jo kapinointia vallitsevaa kauneusihannetta, ihmiskäsitystä ja pinnallisuutta vastaan.

Kauneusleikkauksesta kasvojeni suhteen en ole koskaan edes haaveillut. Pidän ulkonäöstäni paljonkin. En suinkaan oksenna peiliin katsoessani, vaikka muut ihmiset haluaisivatkin yrjötä minut nähdessään. Kasvoissani ei ole mitään varsinaista ns. "vikaa". Ei ole esimerkiksi kyömynenää, hörökorvia tai silmäpusseja. Olen muuten vain ruma. Olisi kyllä kieltämättä mielenkiintoista mennä plastiikkakirurgin juttusille ja kysyä mitä hän kasvoissani korjaisi. Nämä ihmisten "korjailusta" elantonsa saavat kun löytäisivät "vikoja" jopa Miss Universumin ulkonäöstä.

Mietin usein mitä tekisin kaikilla niillä rahoilla jos voittaisin lotossa. KOSKAAN kauneusleikkaus ei ole käynyt edes mielessäni näiden rahamietteiden yhteydessä tai muutenkaan. Miten se voi olla niin? Kuinka ruma nainen voi pitää ulkonäöstään näin paljon? Minä haaveilen omasta asunnosta, paremmasta tietokoneesta, uusista vaatteista, maailmanympärimatkasta... Mutta en paremmasta ulkonäöstä, vaikka ruma olenkin. Olenko siis hullu tai muuten vain mielenhäiriöinen?

Eikä minulla edes olisi varaa kauneusleikkauksiin. Olen ruma, tyhmä ja köyhä. Haluan käyttää vähäiset rahani johonkin ihan muuhun kuin terveyteni vaarantamiseen pinnallisten ihmisten vuoksi. Jotkut kuulemma ottavat lainaakin silikonit saadakseen. Aika lyhytnäkäistä toimintaa, sanoisin. Hurja muodomuutos-ohjelmaa katsoessani olen ihmetellyt sitä mitä kaikkea ihmiset ovat valmiit kärsimään saadakseen "paremman" ulkonäön. Karmeaa kipua ja tuskaa, kaikki ne riskit... Ehkä se on sen arvoista, mutta tuota ohjelmaa katsottuani voin vain todeta että itse en koskaan ryhtyisi moiseen vain turhamaisuuden vuoksi. Terveys on liian kallisarvoinen asia minulle turhaan riskeerattavaksi.

Jos joku mies rakastuisi minuun kauneusleikkauksen jälkeen, tietäisin että hän rakastui nimenomaan leikeltyyn versioon, ei aitoon minuun. Tuo kävisi itsetunnon päälle todella pahasti. Enhän minä sitäpaitsi haluaisi pinnallista miestä!

Silikonit

Joku nainen oli tehnyt kyselyn työpaikallaan silikonirinnoista. Noista työpaikan naisista kaikki paitsi yksi ottaisivat silikonirinnat, jos saisivat ne ilmaiseksi. Mielenkiintoista. Mihin tämä maailma on menossa? Toki isot rinnat ovat muotia, mutta miksi kaikki haluavat vapaaehtoisesti olla muodin orjia? Minä en ottaisi silikoneja, vaikka minulle maksettaisiin siitä hyvästä. Olenko siis joku epänormaali vastarannankiiski? Eihän pieniin rintoihinsa saa olla tyytyväinen...

Minä en ole koskaan nähnyt kuvaa silikonirinnoista, jotka näyttäisivät aidoilta. Vaikka rintoja olisi suurennettu vain vähän, eron huomaa silti. Ai mistäkö? Ihon epäluonnollisesta pingotuksesta. Pienten rintojen iho joutuu venymään äärimmilleen implanttien takia. Rinnat näyttävät olevan räjähdyspisteessä.

Teini-iässä minäkin haaveilin silikonirinnoista. Ajattelin aina, että ilman isoja rintoja en voisi koskaan tuntea itseäni oikeaksi naiseksi. Päätin, että heti kun minulla on tarpeeksi rahaa koossa, hänkin itselleni rinnat. Sitten tapahtui jotain ihmeellistä: Minä kasvoin aikuiseksi, vaikka rintani eivät kasvaneetkaan. Ja tajusin että rintaimplantit ovat viimeinen asia mitä minä tarvitsen. Naiseus ei ole rintojen koossa. Sitä vain valitettavasti ei hyvin moni nainen nykypäivänä ymmärrä. Median aivopesu on onnistunut. Hurja muodonmuutos- ohjelmassakin jokaiselle naiselle laitetaan automaattisesti rintaimplantit.

Mitä konkreettista hyötyä isommista rinnoista mukamas olisi? Sitä minä en tajua. Tällä naamalla "hyvät" rinnat menisivät vain hukkaan, eikä niistä olisi mitään apua miehenmetsästyksessä. Miesten huomio kiinnittyy aina karmivaan naamaani, eikä minua ole edes koskaan haukuttu laudaksi. Ei kukaan ehdi rinnattomuuttani huomata rumuuttani kauhistellessaan.

Minua kiinnostaisi tietää, kärsivätkö silikonirintaiset koskaan hartia- ja selkäsärystä? Kun luonnollisetkin isot rinnat aiheuttavat kuulemma joillekin naisille kipuja. Entäpä tuntoaisti? Ovatko rinnat yhtä herkät kosketukselle kuin ennen leikkausta? Miehille lienee ihan sama puristelevatko he silikonia vai läskiä, samalta kai se tuntuu. Tai niin ainakin nämä rintansa suurennuttaneet väittävät. Ja jotkut miehetkin. Minä kuitenkin keksin omakohtaisesti vain huonoja puolia sille jos rintani olisivat isommat. Ne olisivat tiellä esimerkiksi mahallaan nukkuessa, ja selälläni minä en osaa nukkua (paitsi todella pahassa krapulassa). Ja juostessa jo nämä nykyisetkin nysät joskus sattuvat.

Voisin kyllä harkita pakaraimplanttien ottamista, sillä mielestäni niistä sentään olisi jotain hyötyä. Olisi varmasti mukavampaa istua jos takamuksessa olisi jotain täytettä.

Paremmasta ulkonäöstä ei olisi minulle mitään hyötyä. En kaipaa miesten huomiota, minulle riittäisi se yksi ainoa mies. Ja jos tuo mies ei minusta kiinnostuisi näin rumana, en minä häntä haluaisikaan.

Pas...

Tasan ei käy onnenlahjat. Miksi jotkut saavat kokea rakkauden monta kertaa elämässään, ja toisille sitä lahjaa ei koskaan suoda? Mitä virkaa elämällä on ilman rakkautta? Onko ruman elämällä mitään muuta tarkoitusta kuin saada kauniit näyttämään entistäkin paremmilta?

Eiväthän nämä tavikset ymmärrä, millaista tuskaa aiheuttaa koko elämän kestänyt yksinelo. Eivät he tiedä, millaista on elää koko elämä ilman rakkautta ja toisen ihmisen läheisyyttä. Ikineitsyen tuskaa voi ymmärtää vain toinen ikineitsyt.

Pariutuneiden tavisten mielestä on vain hyvä asia, etteivät rumilukset, nörtit ja muut luuserit koskaan saa kumppania rinnalleen. Eivät alempitasoiset ihmiset ansaitse rakkautta tai onnea. Eivät, vaikka olisivat kärsineet yksinäisyydestä koko elämänsä ajan. Tavisten mielestä olisi parempi että kaikki alempitasoiset kuolisivat pois. Loppuisi se valitus ja ympäristön pilaaminen rumuudella. Moni alempitasoinen katkeaakin paineen alla ja päätyy tavisten iloksi ennenaikaiseen hautaan. Valitettavasti minäkin olen liukumassa kohti mustaa pistettä jonka ohitettuani millään ei ole enää mitään väliä.

Eivät tavalliset ihmiset ymmärrä, millaista on elää ilman rakkautta. Ilman hellyyttä. Ilman toisen ihmisen läheisyyttä. Ilman seksiä. Koko elämä. Eivät he tiedä, millaista on joutua nukkumaan ihan aina yksin ja itkeä itsensä uneen. Mitenpä he voisivat ymmärtää? Eivät he tajua miten onnekkaita ovat.

Tavisten mielestä rumilla ihmisillä ei ole tunteita. Rumat eivät voi eivätkä osaa rakastaa. Ruman ihmisen sydäntä ei voi särkeä. Ruma ihminen ei voi tuntea tuskaa.

Ruma ihminen ei ansaitse rakkautta. Ruma ihminen ei ansaitse kumppania. Ruma ihminen ei ansaitse onnea. Ruman ihmisen kärsimyksestä nauttivat kaikki parempiosaiset. Heidän mielestään ruma ei saisi edes valittaa kohtalostaan. Käsi sydämelle, tavikset: Kuinka moni teistä olisi jo ampunut itsensä jos edessä ja takana olisi elämä ilman rakkautta ja kumppania?

Seksii

Tieteen Kuvalehden mukaan jokainen suomalainen harrastaa seksiä keskimäärin melkein kolme kuukautta elämästään. Tuo aika kuulostaa mielestäni yllättävän pieneltä. Jos seksi kerran on niin mahtavaa, luulisi että ihmiset uhraisivat sille enemmän aikaa kuin esimerkiksi liikunnalle. Eikös seksi ole parasta liikuntaa?

Ihmettelen useinkin kuinka ne ihmiset, joilla on seksikumppani, voivat koskaan tehdä mitään muuta kuin harrastaa seksiä? Kuinka he voivat ja malttavat käydä töissä, koulussa, harrastuksissa ja tavata ystäviä? Jos minulla olisi rakastettu, en paljon muuta haluaisi tehdä kuin rakastella. No, ehkä syödä ja käydä välillä suihkussa. Ja nukkuakin pitäisi joskus. Mutta muuten haluaisin elää rakkaudelle ja rakkaudesta. Miksi kukaan haluaisi pelata shakkia jos on mahdollisuus rakastella?

Samaisen lehden mukaan suomalaiset harrastavat seksiä keskimäärin 129 kertaa vuodessa. Ihmettelen syvästi, ovatko luvussa mukana kaikki ne miehet ja naiset, jotka eivät harrasta seksiä kertaakaan elämänsä aikana?

Iltalehden juuri julkaisemassa tutkimuksessa todettiin, että neljäsosalla ihmisistä on ollut "vain yksi petikumppani". Miksei näissä tutkimuksissa koskaan kerrota kuinka monella ei ole koskaan ollut yhtäkään seksikumppania?

Äiti on sokea totuudelle

Äitini jaksaa aina vain udella lapsenlapsien perään. Miten hän luulee minun lapsia pyöräyttävän ilman miestä? Uskoo kai neitseelliseen sikiämiseen. Miksi hän yhä jaksaa uskoa siihen, että minä vielä miehen löydän? Olen yrittänyt selittää äidilleni nykymaailman lihamarkkinoiden lainalaisuuksia, mutta eihän äiti minua usko. Kun sanon, ettei kukaan mies halua rumaa naista, äitini väittää että minä olen kaunis. Äitini taitaa olla ainoa ihminen maailmassa joka on tuota mieltä. Milloin äitini tajuaa että hän synnytti maailmaan maanantaikappaleen, joka ei kelpaa kenellekään?

Lapsuuden muistot

Vielä ala-asteikäisenä olin hyvin suosittu, ja minulla oli paljon ystäviä ja kavereita. Kaikki muuttui yläasteella, ja minusta tuli syrjitty ja kiusattu. Lapsena minulla oli poikiakin hyvinä ystävinä. Yhden pojan kanssa leikimme jopa lääkärileikkejä. Voisin melkeinpä sanoa, että koin seksuaalisesti enemmän lapsena kuin aikuisiällä koskaan.

Kuinka paljon ulkonäkö vaikuttaakaan ihmissuhteisiin! Jo alusta asti erinäköisten elämät lähtevät täysin eri poluille. Ulkoisesti norminnäköiset alkavat seurustella ensimmäisen kerran jo noin 12-kesäisinä, ja sen jälkeen heidän ei tarvitse koskaan olla yksin. Kumppani löytyy vierelle aina, jos sellaisen vain haluaa. Toista se on rumalla. Siitä ensimmäisestäkin kumppanista voi vain haaveilla. "Normaalit" menettävät neitsyytensä teini-iässä, ruman reikä tai pili ei koskaan kelpaa kenellekään.

Kyllä nämä rumuuden vaikutukset elämään vetävät taas vaihteeksi mielen harvinaisen mustaksi. Miksi ulkonäkö on ainut asia millä on merkitystä?

Pane mua

Näin viime yönä unta jossa rakastelin rakkaani kanssa. Aioimme harrastaa myös anaaliseksiä, ja aloitimme valmistelut sitä varten. Mutta sitten rakkaani halusikin minun harrastavan seksiä toisen miehen kanssa. En nauttinut seksistä toisen miehen kanssa yhtään, sillä minulla ei ollut häneen mitään tunnesidettä. Vitsailin kuitekin miehen kanssa ahkerasti, mm. olemattomista rinnoistani. Pahinta oli, ettei tämä toinen mies saanut orgasmia millään. Panimme kauan monessa eri asennossa, eikä hän silti tullut. Minuun alkoi jo sattua.

Miksi uneksin ja unelmoin asioista, joita en koskaan tekisi tosielämässä?

Kademieli

En voi mitään sille, että hyvin usein lukiessani tätä blogia alan itkeä. Kyse on kateudesta. Kadehdin sydämeni pohjasta niitä ihmisiä jotka saavat kokea rakkautta ja toisen ihmisen läheisyyttä. Ulkonäöllisesti viehättäville kaikki on aina niin yksinkertaista; kun yksi kumppani jättää niin toinen löytyy heti nurkan takaa. Aina on joku, joka rakastaa ja jota rakastaa.

Toista se on olla ruma ja elää koko elämä läheisyyttä ja rakkautta vailla.

Rumuus naamiona

Lordi sivusi äskettäin aihetta, jota olen useinkin miettinyt. Yleensä minua ei haittaa hirvittävä rumuuteni yhtään. Kun ihmiset kauhistelevat ulkonäköäni, saan siitä joskus jopa sairasta tyydytystä. "Katsokaa miten karmealta ihminen voi näyttää, katsokaa oikein kunnolla!" Olen aina ihmisille once in a lifetime-juttu, sillä koskaan aikaisemmin he eivät ole nähneet mitään näin rumaa. Se on aina heille järkytyksen paikka, että jotain näin kamalannäköistä ja epäinhimillistä voi olla olemassa.

Toivon silti usein, että olisin näkymätön. Ihmisten pahat ja ajattelemattomat sanat saavat yhä mieleni mustaksi. Ikäänkuin rumuuteni olisi minun syyni ja minun valintani. Mutta toisinaan minusta tuntuu siltä, ettei rumuuteni ole osa minua ollenkaan. Että rumuuteni en ole minä. Että rumuuteni suojelee minua. Se estää ihmisiä näkemästä todellista minua. Kun ihmiset haukkuvat ulkonäköäni, he eivät hauku minua vaan pelkkää kuorta, joka en ole minä. Rumuuteni toimii naamiona, joka peittää sen mitä oikeasti olen. Oikea minuuteni on rumuuteni alla suojassa pahan maailman katseilta, pilkalta ja arvostelulta.

Nuorempana ja naiivimpana ajattelin, että rumuuteni suojelee minua paljolta muultakin. Luulin aina, että jos joku mies minusta kiinnostuu rumuudestani huolimatta, hän on ainakin tosissaan minun suhteeni. Ajattelin, että jos olisin kaunis, herkkä minäni olisi saanut jo kokea lukemattomia sydänsuruja, joita en olisi kestänyt. Lohdutin itseäni sillä, että Jumala teki minusta ruman syystä: Suojellakseen herkkää sisintäni hyväksikäyttäviltä ihmisiltä.

Tajusin kuitenkin varsin pian, etteivät miehet lähesty rumia naisia vilpittömin mielin. Ei rumuus ole tae siitä, että mielenkiintoa osoittava mies olisi tosissaan, päinvastoin. Rumat naiset ovat miehille pelkkiä leikkikaluja, joita käytetään ensin hyväksi ja heitetään sitten roskakoriin paremmille apajille siirryttäessä.

Elleissä joku kirjoitti vastikään, että kauniilla naisilla on suurempi riski joutua raiskatuksi. Hölynpölyä. Olen joutunut moniin uhkaaviin tilanteisiin rumuudestani huolimatta. Voisi jopa kuvitella, että mies pahoinpitelee ennemmin rumaa kuin kaunista naista. Kuka nyt kaunista haluaisi satuttaa? Rumuus saattaa jopa joissain yksilöissä laukaista halun lyödä, sillä ruma näyttää siltä että hän ansaitsee kipua ja kärsimystä. Ruman päälle halutaan oksentaa.

Vaikka se kuulostaa epäuskottavalta, koen kuitenkin rumuuteni pelastavana tekijänä. Läheiseni viihtyvät seurassani ulkonäöstäni huolimatta, siksi he ovat kultaakin kalliimpia. Sillä ei oikeasti ole väliä, mitä kadulla vastaantulijat minusta ajattelevat. He eivät ole osa minun maailmaani. He eivät kaipaa minua enkä minä heitä. Olen todella iloinen siitä, että olen oppinut olemaan välittämättä siitä mitä ihmiset minusta ajattelevat. Se oli pitkä ja raskas tie, mutta minä tein sen. Naamioni toimii hyvin, sillä se pitää tietynlaiset ihmiset kaukana minusta.

Nuorempana ajattelin, että ruman ulkokuoreni sisällä on loukussa kaunis nainen. Mietin, miten erilaista elämäni olisi jos olisin kaunis. Mietin, miten erilainen itse olisin luonteeltani, jos olisin kaunis. Olisin sosiaalisempi. Uskaliaampi. Menevämpi. Kuka tietää, ehkä olisin peräti munahaukka.

On pelattava niillä korteilla jotka on annettu. Ei ole mitään mieltä haikailla koko elämänsä sellaisten asioiden perään, joita ei voi saada. Elämä on hyväksyttävä sellaisena kuin se on, muuten ei voi olla onnellinen.

Ei seksiä kiitos, olen neitsyt

Näin viime yönä aivan ihanaa unta. Uni oli ihana vaikkei siinä ollut edes tippaakaan seksiä. Unessa nukuin sängyssäni lusikka-asennossa rakkaani kanssa. Mies piteli minua todella tiukasti. Hänen kätensä oli vatsani kohdalla ja tunsi jokaisen henkäykseni.

Myöhemmin tunsin miehen aamuerektion takamustani vasten. Se tuntui ihanalta, vaikka tiesinkin miehen olevan vain vessakäynnin tarpeessa. Suhteemme oli niin tuore, ettemme olleet vielä harrastaneet seksiä kertaakaan. Oloni miehen syleilyssä oli mahtava, sillä tiesin ettei hän painostaisi minua mihinkään. Meillä ei ollut mitään kiirettä minnekään, ja seksin aika tulisi myöhemmin.

Yhtäkkiä olin kaupungin keskustassa. Aamuvarhaisella seisoin tiilitalon ulkopuolella, päälläni oli pelkkä pikkuruinen yöpaita. Kaksi teini-ikäistä poikaa pysähtyi niille sijoilleen minua tuijottamaan. Heillä sananmukaisesti tippui leuka lattiaan. Uskomattominta oli se että he pitivät näkemästään.

Mieheni oli talon nurkan takana tamppaamassa mattoja. Juoksimme miehen kanssa kotitalomme hissiin hirveällä vauhdilla, etteivät perässämme tulleet ihmiset ehtisi samaan kyytiin. Kotona hihitimme yhdessä kuin mielipuolet. Mietimme milloin saisimme omaa rauhaa, sillä emme olleet yksin.